Kun oikeistolainen ei tiedä mitä seuraavaksi pitäisi sanoa, hän sanoo: emme saa testamentata lapsillemme ja lapsenlapsillemme enää enempää velkaa. Rasituksen siirtokielto koskee siis vain rahaa: jälkipolville voi syyllisyyttä tuntematta sysätä entistä raaemman ja epäoikeudenmukaisemman yhteiskunnan.
Väitän, että 90-luvun lamaleikkaukset jättivät jälkipolvien harteille taakan, josta on valtavan paljon vaikeampi selviytyä kuin vaikkapa julkisen velan ja bkt:n epäedullisesta suhteesta – jälkimmäistä ongelmaa lainkaan vähättelemättä.
Mistä tulevat nuoret, joiden mielestä itsenäisyyspäivänä kuuluu kynttilöiden sytyttelyn sijaan kivittää näyteikkunoita ja vasaroida lommoja autoihin? Vastausta voi etsiä Rauno Perttulan tuoreesta väitöstutkimuksesta.
Perttulan mukaan oppilashuollon sosiaalityössä ei nykyään kuunnella nuoren todellisia ongelmia, koska tähtäimessä ei ole nuoren hyvä sinänsä, vaan koulutusurien tehostaminen.
Perttulan norminuorisoksi kutsumalle ryhmälle tämä tulosajatteluun perustuva kova linja sopii: koulut käydään ja työelämään siirtyminen sujuu kitkattomasti.
Luopujia on kahta lajia: arvosidonnaisia ja ajautuvia.
Arvosidonnaiset luopujat kieltäytyvät tietoisesti heille varatusta polusta. He eivät halua pakkoaktivoitua mihinkään, vaan he etsivät elämänsä merkityksiä yhteisöllisestä toiminnasta. Yksi toiminnan väylä ja merkitysten lähde voivat olla poliittiset ääriliikkeet.
Ajautuvat luopujat luopuvat, koska eivät kykene vastaamaan vaatimuksiin. Ajautujien elämänkohtalo on kova. Heidän ongelmansa medikalisoidaan, sillä kellään ei ole aikaa niiden syiden selvittelyyn.
1990-luvulla julkisen talouden lamavajeita paikkailtiin leikkaamalla rankasti monilapsisten perheiden tukia ja ajamalla perheiden kotipalvelut totaalisesti alas. Myös kouluterveydenhuolto päästettiin todella huonoon jamaan.
Leikkausten seurauksena huostaan otettujen ja kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut rajusti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.
90-lvuun juustohöyläämisen tuloksena huono-osaisuuden notkelmissa elää paljon työelämän ja opiskelumaailman ulkopuolelle jääneitä nuoria. Kyse ei ole vain yhdestä menetetystä sukupolvesta, sillä köyhyydellä ja syrjäytymisellä on voimakas ja jatkuvasti voimistuva taipumus periytyä.
Näin pienellä maalla ei ole varaa tehdä noin suurta virhettä toista kertaa.
Kirsi-Maarit Lehtimäki
Eduskuntavaaliehdokas SDP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.