Suomessa kenenkään ei
pitäisi nähdä nälkää tai olla ilman tarvitsemiaan lääkkeitä.
Omassa työssäni tapaan tavallisia suomalaisia, joilla ei ole rahaa
ostaa lääkkeitä. Vakava sairastuminen tulee yllätyksenä.
Sairaalamaksut ja pysyvän lääkityksen kustannukset kerryttävät
nopeasti satasien kuluerän, johon kaikki eivät ole varautuneet.
Kuukausien sairastaminen saattaa aiheuttaa tuhansien eurojen kulut ja
ansionmenetykset. Sairastaminen ei ole maksutonta.
Olen oppinut, että pelkkä
lääkeohjaus ei riitä. Sairaanhoitajana kysyn usein: Pääsetkö
apteekkiin? Onko sinulla rahaa ostaa lääkkeet? Alkuvuodesta
maksettava viidenkymmenen euron omavastuu on osoittautunut monelle
pientä eläkettä saavalle ylivoimaiseksi. Harva kertoo
oma-aloitteisesti rahattomuudesta. Suoraan kysymykseen on helpompi
vastata ja apuakin on saatavissa.
Toimeentulotuki on
yhteiskunnan palveluista viimeinen keino auttaa pahimmissa
vaikeuksissa olevia. Vuoden 2017 alussa perustoimeentulotuen
käsittely siirtyi Kelalle. Kunta myöntää edelleen tarveharkintaan
perustuvaa tukea.
Pysyvästi
toimeentulotukea saavien suomalaisten määrä oli uutinen. Kelan
vaikeudet selvitä perustoimeentulohakemuksista toivat ilmiön
keskusteluun. Oma asiansa on se, että työn ja sosiaaliturvan
yhdistäminen on saatava sujuvammaksi. Uudistuksella on kiire.
Järjestelmä
on monimutkainen. On arvioitu, että jopa puolet tukeen oikeutetuista
ei sitä hae.Vanhukselle rahattomuuden aiheuttamana häpeä on suuri.
Hän ei hae tukea – ei osta lääkkeitä. Yhteiskunnalle hoitamaton
sairaus aiheuttaa kuluja. Tilanne on kaikkien tappio.
Yksinhuoltaja ottaa
helpommin pikavipin, kuin tekee hakemuksen selvityksineen. Pieni
tuloinen ylivelkaantuu ja ajautuu muihin ongelmiin. Huonojen asioiden
kierre on käynnistynyt.
Tuen hakeminen on
leimaavaa. Voisi ajatella, että asioiminen Kelan toimistossa olisi
helpompaa kuin sosiaalitoimistossa
Vuonna 1997 lasteni isä
sairastui vakavasti. Olin äitiyslomalla neljän alle kouluikäisen
lapsen kanssa. Pitkä sairausloma lopetti palkan maksun ja samaan
aikaan oli maksettava kallis sairaalalasku. Jouduin hakemaan
toimeentulotukea sairaalalaskuun. Se oli rankka kokemus, jota en
toistamiseen ole joutunut kokemaan. Silloin Heinolassa oli kokeilu,
jossa toimeentulotuki haettiin Kelasta. Muistan ystävällisen
virkailijan Kelan luukulla. Hän hymyili ja sanoi: ”Oletpa urhea.”
Hymyn ansiosta kotiin palasi vähemmän itkuinen nuori äiti.
Eri alojen ammattilaisten
on uskallettava ottaa myös taloudelliset vaikeudet puheeksi. Niiden
huomioiminen on tärkeä osa ennaltaehkäisevää toimintaa. Asia on
yhteinen ja meidän kaikkien asenteilla merkitystä.
Kirsi Lehtimäki,
kuntavaaliehdokas (sd), Heinola