keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Suomalainen köyhyys


 

Suomessa kenenkään ei pitäisi nähdä nälkää tai olla ilman tarvitsemiaan lääkkeitä. Omassa työssäni tapaan tavallisia suomalaisia, joilla ei ole rahaa ostaa lääkkeitä. Vakava sairastuminen tulee yllätyksenä. Sairaalamaksut ja pysyvän lääkityksen kustannukset kerryttävät nopeasti satasien kuluerän, johon kaikki eivät ole varautuneet. Kuukausien sairastaminen saattaa aiheuttaa tuhansien eurojen kulut ja ansionmenetykset. Sairastaminen ei ole maksutonta.

Olen oppinut, että pelkkä lääkeohjaus ei riitä. Sairaanhoitajana kysyn usein: Pääsetkö apteekkiin? Onko sinulla rahaa ostaa lääkkeet? Alkuvuodesta maksettava viidenkymmenen euron omavastuu on osoittautunut monelle pientä eläkettä saavalle ylivoimaiseksi. Harva kertoo oma-aloitteisesti rahattomuudesta. Suoraan kysymykseen on helpompi vastata ja apuakin on saatavissa.

Toimeentulotuki on yhteiskunnan palveluista viimeinen keino auttaa pahimmissa vaikeuksissa olevia. Vuoden 2017 alussa perustoimeentulotuen käsittely siirtyi Kelalle. Kunta myöntää edelleen tarveharkintaan perustuvaa tukea.

Pysyvästi toimeentulotukea saavien suomalaisten määrä oli uutinen. Kelan vaikeudet selvitä perustoimeentulohakemuksista toivat ilmiön keskusteluun. Oma asiansa on se, että työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen on saatava sujuvammaksi. Uudistuksella on kiire.

Järjestelmä on monimutkainen. On arvioitu, että jopa puolet tukeen oikeutetuista ei sitä hae.Vanhukselle rahattomuuden aiheuttamana häpeä on suuri. Hän ei hae tukea – ei osta lääkkeitä. Yhteiskunnalle hoitamaton sairaus aiheuttaa kuluja. Tilanne on kaikkien tappio.

Yksinhuoltaja ottaa helpommin pikavipin, kuin tekee hakemuksen selvityksineen. Pieni tuloinen ylivelkaantuu ja ajautuu muihin ongelmiin. Huonojen asioiden kierre on käynnistynyt.

Tuen hakeminen on leimaavaa. Voisi ajatella, että asioiminen Kelan toimistossa olisi helpompaa kuin sosiaalitoimistossa

Vuonna 1997 lasteni isä sairastui vakavasti. Olin äitiyslomalla neljän alle kouluikäisen lapsen kanssa. Pitkä sairausloma lopetti palkan maksun ja samaan aikaan oli maksettava kallis sairaalalasku. Jouduin hakemaan toimeentulotukea sairaalalaskuun. Se oli rankka kokemus, jota en toistamiseen ole joutunut kokemaan. Silloin Heinolassa oli kokeilu, jossa toimeentulotuki haettiin Kelasta. Muistan ystävällisen virkailijan Kelan luukulla. Hän hymyili ja sanoi: ”Oletpa urhea.” Hymyn ansiosta kotiin palasi vähemmän itkuinen nuori äiti.

Eri alojen ammattilaisten on uskallettava ottaa myös taloudelliset vaikeudet puheeksi. Niiden huomioiminen on tärkeä osa ennaltaehkäisevää toimintaa. Asia on yhteinen ja meidän kaikkien asenteilla merkitystä.



Kirsi Lehtimäki, kuntavaaliehdokas (sd), Heinola


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.