Kodin ulkopuolelle sijoitettujen heinolalaisten lasten ja nuorten määrä oli kasvanut vuosien ajan. 20 000 asukkaan pikkukaupungissa asiaa kauhisteltiin, kunnes kipuraja ylittyi. Vuonna 2011 lasten sijoituksiin käytettiin jo reilut 5 miljoonaa euroa 130 miljoonan budjetista.
Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä vieraili Heinolassa herättelemässä valtuutettuja. Rimpelä puhui pois lähettämisen kulttuurista; siitä, että lähetämme lapsia laitoksiin ja unohdamme heidät sinne. Mistä löytyy valtuutettuja, jotka tekevät päätöksiä palkata kouluavustajia ja perhetyöntekijöitä ennaltaehkäisevään perhetyöhön, dosentti kysyi. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin me voimme ylpeänä todeta, että Heinolasta löytyi.
Syksyllä 2011 lastensuojelun kriisitilannetta lähdettiin ratkomaan virkamiesten ja poliitikkojen yhteistyöllä. Keskeiseen rooliin nousi sivistystoimen ja sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö. Työrukkaseksi perustettiin ryhmä, jonka tehtäväksi annettiin laatia lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpideohjelma.
Kaupunginvaltuustossa kävimme keskustelua oman lastensuojeluyksikön perustamisesta. Itse tukeuduin asiantuntijoihin, joiden mielestä Suomessa on jo tarpeeksi laitoksia. Kannatin avopalveluihin perustuvien toimintamallien kehittämistä. Näin on tapahtunut. Yhteistyörakenteita on kehitetty kaikkien lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten välillä.
1990-luvun laman jäljiltä perheiden kotipalvelu oli ajettu alas. Valtuusto teki syksyllä 2012 päätökset, jotka mahdollistivat uusien työntekijöiden palkkaamisen perheiden arjen tueksi ja varhaisen puuttumisen keinojen tehostamiseksi. Ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan työhön on saatu 10 uutta perhetyöntekijää ja heidän esimiehensä.
Voimme olla varovaisen tyytyväisiä. Lastensuojelun eurosummat ovat kääntyneet laskuun. Huostaanottoja on pystytty estämään ja jo huostaanotettuja lapsia ja nuoria on kotiutettu perhetyön tuella
Ongelmana on ollut kelpoisuusehdot täyttävien sosiaalityöntekijöiden löytäminen. Olemme kuitenkin pystyneet palkkaamaan lähihoitajia perhetyöhön auttamaan arjen tilanteissa, kun perhettä on kohdannut vakava kriisi esimerkiksi vanhemman tai lapsen sairastuminen.
Olemme myös palkanneet psykiatrisen sairaanhoitajan yläkouluun ja avustajia luokkiin. Koulunkäynnin sujuminen on syrjäytymistä ehkäisevää silloinkin, kun lapsen arjessa on suuria huolia ja epävarmuutta. Arkisten asioiden sujuminen vahvistaa vanhemmuutta ja voi käynnistää positiivisten asioiden kehän.
Kirsi Lehtimäki, heinolalainen kaupunginvaltuutettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.