”Vaikka huudan, päättäjät eivät kuule!”, kirjoitti heinolainen äiti Sana ajallaan –palstalla. Äiti kertoi vaikeuksista, joita lapsen koulun siirrosta väistötiloihin perheelle seuraisi. Kirjoitus kosketti minua, koska lähdin politiikkaan juuri vammaisen lapsen äitinä. Huono kuuluvuus on ratkaistavissa oleva ongelma.
Joudumme taas pian ottamaan uudelleen kantaa Heinolan päiväkoti- ja kouluverkkoon. Edellinen päätös syntyi kompromissien kompromissina pitkien selvitysten jälkeen, eikä siihen oltu tyytyväisiä. Keskustelu tulee jälleen nostattamaan suuria tunteita. Meidän on etsittävä foorumit ja kanavat, joilla voimme kuulla toisiamme.
Edellisessä kouluverkkokeskustelussa otin kantaa Seminaarin koulun oppilaan äitinä. Sen jälkeen kuopuksenikin on päättänyt peruskoulunsa: Minna on nyt 20-vuotias erityisammattikoululainen.
Päätin viime keväänä 13 vuoden rupeaman eri koulujen vanhempainryhmissä. Keskustelussa tulen edelleen muistuttamaan, että Seminaarin koulu on paljon enemmän kuin rakennus. Se on opetuksellinen kokonaisuus, jossa erityisopetus toimii yhdessä yleisopetuksen kanssa.
Tiedän paljon siitä, millaisia vaikutuksia lapsen vammaisuudella ja vakavalla sairastamisella on perheen arkeen, sisaruksiin, vanhemmuuteen ja perheen talouteen. Tiedän millaista elämä on kun huoli kuristaa ja tuntuu, että kukaan ei ymmärrä.
Surusta, huolesta, epäonnistumisista, esikoisen kammottavasta murrosiästä, yksinhuoltajuudesta ja kaaoksesta voi selvitä hengissä. Kohdallemme osui lopulta monia rautaisia ammattilaisia, ihmisiä jotka ymmärsivät. Leijonaemosta tuli mummo ja poliitikko.
Lapseni ovat syntyneet 1990-luvulla. Silloiset perhepoliittiset leikkaukset seurauksineen eivät unohdu. Silti typerät säästöpäätökset uhkaavat meitä taas.
Hyviäkin uutisia on kuultu. Erikoismaininnan ansaitsee edellisen valtuustokauden päätös palkata uutta henkilöstöä 1990-lvuulla alas ajettuun perheiden kotipalveluun. Päätös on jo osoittautunut oikeaksi, eli tällä linjalla kannattaa jatkaa. Räjähdysmäisesti kasvaneet lastensuojelumenot on saatu laskuun. Perheitä pystytään nyt auttamaan ajoissa.
Päätöksenteko on demokratiassa kompromissien tekoa. Kunnassa on rakenteet ja säännöt sille, miten yhteisiä asioita hoidetaan. Järjestelmä kaipaa kuitenkin virallisen rakenteen rinnalle vapaamuotoisempaa ja elävämpää vuorovaikutusta. Omalta osaltani ja heinolalaisten demareiden puolesta lupaan, että olemme syksyn aikana tavattavissa.
Kirsi Lehtimäki, kaupunginvaltuutettu (sd)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.