Paholainen lasten asialla?
”Kasvottoman, vastuuttoman hyvinvointibyrokratian kasvattaja on paholaisen asialla”, kirjoittaa Esa Arvekari (Torin laidalta19.2.). Kirjoittaja viittaa Eerika-tytön murhaan ja lastensuojelun laiminlyönteihin, ja esittää ihanteena yhteisöllisyyden kokemustaan kehitysmaan kyläyhteisössä.
Rikoksentorjuntaneuvosto kertoi pari vuotta sitten Viattomien lasten päivänä, että lasten väkivaltaisia kuolemia tapahtui Suomessa 50 vuotta sitten kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin vuonna 2013.
Mikä on parantanut suomalaisten lasten turvallisuutta näinkin roimasti viimeisen puolen vuosisadan aikana? Väitän, että kaiken takana on Suomen kehittyminen pohjoismaisen mallin mukaiseksi hyvinvointivaltioksi – byrokratioineen kaikkineen.
Eerika-tytön äärimäisen surullinen kohtalo viranomaisten laiminlyönteineen ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi on lasten hyvässä kohtelussa maailman kärkimaita.
Eksoottinen yhteisökokemus vieraassa kulttuurissa saattaa olla hellyttävä, mutta ei varmasti koko totuus lasten kohtelusta. Tästä löytyy karuja kuvauksia UNESCOn ja muiden kansainvälisten järjestöjen raporteista.
Heinolassa olemme korjanneet virheitämme. Tullessani ensimmäistä kertaa valituksi kaupunginvaltuutetuksi (2008) järkytyin lastensuojelun kustannuksista kaupungissamme. Liian moni lapsi oli joutunut sijoitetuksi kodin ulkopuolelle kauas kodistaan. Yhteistä vastuutamme on antaa lasten kanssa työskenteleville riittävät resurssit, joilla selviytyä tehtävästään. Nyt olemme kääntäneet suunnan ja autamme lapsia Heinolassa, emme lähetä heitä pois.
Dosentti Rimpelä Tampereen yliopistosta on todennut, että koulun käynnin sujuminen kannattelee lasta ja ehkäisee syrjäytymistä silloinkin, kun koti ei tue lasta riittävästi. Siinä haastetta meille kaikille.
Suomalaiseen kasvatukseen, kasvattajiin ja heidän ammattitaitoonsa vahvasti luottaen!
Kirsi Lehtimäki
kansanedustajaehdokas, SDP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.